Anne, millaisia päivämatkoja teitte Romeon kanssa Lapissa? Oliko teillä koiralle tavallista muonaa mukana vai jotain spesiaalia? Entä uskalsitko pitää koiraa paljon irti? Tässä kohtaa ajattelen lähinnä, että koira ottaisi poron tai muun eläimen tähtäimeensä ja häipyisi horisonttiin, kun maasto on houkuttelevaa, eikä saalis pääse kätkeytymään, no, ainakaan yhtä helposti kuin etelän metsissä.

Kelien mukaan liikuttiin 6-18 kilometriä päivässä. Tavallisetikin päivälenkit ovat n. 6-10 km joten ihmiset sekä koirat ovat niihin tottuneet eikä koirilla ollut mitään ongelmia. Loppuajasta oli liian kuuma joten matkaa piti vähentää. Alkuun lämpötila oli + 7 ja tuntureilla oli kylmähkö tuuli joten vaeltelu oli oikein mukavaa. Saariselän alueella on paljon tunturipuroja, joten veden kantaminen mukana koirille (ja ihmisillekin) on lähes turhaa. Loppuajasta oli lämmintä +22, joka alkoi sitten olla jo liian kuumaa. Seuraavaksi lähdetään vaeltamaan syksyllä jollon varmemmin on viileää eikä sääsketkään enää haittaa. Syyskuussa kun on jo usein yöpakkasiakin.

En suosittele missään tapuksessa pitämään koiraa irti missään vaikka kuten kuvista on voinutkin päätellä, meidän koirat hetkittäin olivat vapaana lähinnä valokuvausta varten. Silloinkin niin, että alueella oli hyvä näkyväisyys ja riistaa ei alueella näkynyt eikä pesiviä lintuja. Koira EI saa lähteä riistan perään ja vaarana on, että poron perään säntäävän koiran kohtaloksi koituu poromiehen luoti. Kesällähän on myös lintujen pesimäaika, joten siitäkin syystä tulee olla erityisen tarkka. Muutenkaan koiraa ei saa pitää kansallispuiston alueella irti ja esim. vaellusreiteillä koiran tulee olla ehdottomasti aina kiinni.

Meillä vaelluksilla toimi hyvin Romeolla 8 metrin flexi, jossa oli tilaa pyrähdellä mutta koira on kuitenkin hyvin hallinnassa. Vetovyö saattaisi olla joustohihnan kaverina hyvä jolloin kädet jäävät vapaaksi mutta toisaalta hihna on aika lyhyt. Meillä flexi oli välillä vyöhön tai rinkan hihnaan kytkettynä ja sekin toimi hyvin. Nätisti Romeo kulki flexissä ja poukkoilu jäi vähiin kun matka jatkui ja jatkui...

Ruokana roudasin kotoa mukana koirien omaa rasvaista lihaa. Sen mahdollisti meidän matkailuautossa oleva pakastelokero. Ainakin Ivalossa sanotaan olevan jotakin koirien muonaa myyvä kauppa mutta koska omat eväät riittivät hyvin, kauppaa ei tarvittu vaan tutulla sapuskalla pärjättiin.

Kiitoksia vinkeistä! Minua innostaisi kovin vaellus, mutta ehkä vasta ensi kesänä.
Sen verran vielä, että muonan pitää ilmeisesti kuitenkin olla tuhdimpaa kuin kotioloissa, koska rasituskin on kovempi. Vai miten?

Kivat noi Romeon tuunaamat saappaat! Muistuttaa vähän niitä gladiaattorisandaaleita. Ja toisella niin iloinen ilmekin onnistuneen suorituksen jälkeen!

No joo. Lihan osuutta lisättiin muuten ihan sama ruoka kuin kotonakin.



Eikö olekin? Ja eikös tuommoiset mustat "remmisandaalit" ole nykyään ihan muodissakin...?

Hahaha, Anne, tilaankin teiltä heti yhet Romeo Desing saappaat.

Ja lisää heinämyttyjen perässä loikkimista, heinätkin näkyy joissain kuvissa.

Pää edellä!


Turvaväli